Vetäjäesittely 9/2009
12.9.2009
Esittelyssä vetäjät 33-36.
Vetäjäkortti #33
Ari Havas
Ryhmät: Lasten ja nuorten peruskurssi
Vihreävöinen Ari on edustanut koko judo-uransa Tikkurilan Judokoita. Tarkemmin ottaen judo alkoi vuonna 1994 ja seuraavan vuoden keväällä ripustettiin keltainen vyö lanteille. Alkeiskurssin veti Marko Ylikännö ja Veli Sissala myönsi keltaisen vyön. Hiljainen, kilpailuhaluinen sekä likinäköinen Ari tuli vetohommiin mukaan, kun oma aktiivinen kilpaileminen jäi taka-alalle. Ohjauskokemusta on kertynyt kohta neljä vuotta. Varusmiespalvelus teki ohjaamiseen vuoden paussin, mutta armeijassa pääsi puolestaan harjoittelemaan itse hyvin. Jopa kilpailemaan.
- Pidän eniten vetohommissa siitä, että voin toimia lasten kanssa ja auttaa myös heitä kilpailuissa. Vaikeimpia asioita treeneissä ovat olleet joidenkin lasten yliaktiivisuus ja heidän rauhoittaminen harjoitusrytmiin mukaan. Huumorilla näistä asioista on aina selvitty.
- Mukavimpana asiana muistelen, että joku oman ryhmäni lapsi onnistui saamaan Junnu Cupista mitalin, ja koko ryhmä iloitsi siitä kuin yhteisenä saavutuksena.
”Haluan kiittää judourani kannustamisesta Marko Ylikännöä ja Ahvenaisen Mattia ja jo edesmennyttä Veli Sissalaa, joka auttoi alkuaikoina kilpailu-asioissa. Myös haluan antaa isälleni, Timolle, suuret kiitokset.”
”Paljastan, että haluaisin kirjoittaa runokokoelman Tommy Tabermanin kanssa. Homma alkaa siitä, jos ja kun Tommy ottaa yhteyttä.”
Vetäjäkortti #34
Henna Ahola
Ryhmät: Lasten peruskurssi
Sinivöinen Henna aloitti judon ja suoritti keltaisen vyön vuonna 1992. Graduoijana toimi Seppo Kontio. Koko judoaika on tullut vietettyä Tikkurilan tatameilla. Sosiaalinen, iloinen ja auttavainen Henna halusi ohjaajaksi, koska ei halunnut kilpailla. Ensin hän ryhtyi apuohjaajaksi ja sitten myöhemmin avautui vastuullisempaa ryhmän vetoa. Kokemusta on kertynyt jo noin 10 vuotta. Ohjaajaura on pyörinyt aina lasten ympärillä, mikä on ollut myös luontevaa.
- Pidän eniten siitä, että ohjaaminen on mukavasti erilaista, kun voi keskittyä toisen opettamiseen eikä aina oman tekniikan hiomiseen. Ongelmallisia asioita mainitakseni olen huomannut, että jokaisella peruskurssilla on ollut lapsia, joiden vanhemmat ovat päättäneet viedä lapsen judoon, vaikka lapsella ei ole omaa halukkuutta harrastukseen.
- Mukavaa on nähdä, että niistä alkuaikojen omista ryhmäläisistä on kasvanut kivoja ja fiksuja nuoria aikuisia, jotka pärjäävät elämässä ja osa myös judossa.
”Haluan kiittää Mickelssonin Peteä, kun hän sai minut takaisin harjoittelemaan judoa, vaikka olin jo itse valmis lopettamaan. Kiitän myös ruskean vyön projektista Mustosen Hannua, Peteä ja Oinaksen Pasia. Joulukuussa nähdään onnistuiko projekti.”
”Paljastan, että kun en ole tatamilla, niin harjoitutan koiraani Elliä pelastuskoiraksi, joko metsässä tai raunioilla. Koiraharrastukseni vie kaiken lopun vapaa-ajastani.”
Vetäjäkortti #35
Pasi Arponen
Ryhmät: Lasten ja nuorten peruskurssi
Sinivöinen Pasi aloitti judon Helsingin Meido-kanissa noin 25 vuotta sitten. Ilvosen Jouko piti onnistuneet keltaisen vyön kokeet kurssin päätyttyä. Judo-ura oli jäissä noin 15 vuotta, ennen kuin aloitin sen uudestaan. Rauhallinen, harkitsevainen ja rehellinen Pasi on toiminut vasta vuoden ohjaajana. Viime vuosi meni Oinaksen Pasin apuna keltavöisten ohjaajana. Oma poika oli myös ryhmässä mukana. Oma vapaa-aika on helpompi sovittaa yhteiseksi ajaksi lasten kanssa. Judo antaa siihen hyvän mahdollisuuden. Astma rajoittaa omaa harjoittelua, joten lasten ohjaaminen on siksi myös sopivampaa.
- Mukavinta ohjaamisessa on, kun saan toisen oppimaan uutta ja innostumaan asioista. Toimin myös työelämässä kouluttajana, joten opettaminen on minulle luontevaa. Hankalia asioita ei minulle ole vielä tullut vastaan. Kivana muistona tulee mieleeni, kun eräs lapsi tuli harjoitusten jälkeen kättelemään ja kiittelemään uudesta harrastuksestaan.
”Haluan kiittää Mickelssonin Peteä Tikkurilan aikojen judollisesta kannustamisesta. Mieleeni tulee eräs asia, kun otin Paralympiamitalisti Jani Kallungin kanssa randoria, niin koin samalla jotain mystistä hänen omalaatuisesta taidostaan.”
”Paljastan, että haaveilen jatkavani nuoruudessa harrastamaani öljyvärimaalaamista. Kotona remontoin vanhaa taloa ja tietokoneet ovat myös kiinnostuksen kohteitani.”
Vetäjäkortti #36
Erkki Jokikokko
Ryhmät: Lasten ja nuorten peruskurssi Hakunilassa, Espoon Auroran koulun judokerho, Lasten ja nuorten peruskurssit Lumossa.
Mustavöinen (1dan) Erkki aloitti judon Oulun Judokerhossa vuonna 1981. Armeija katkaisi kurssin lopussa alkavan judouran ja keltaisen vyön suorittaminen siirtyi vuoteen 1993. Seura oli silloin Hontai Judo ja graduoijana toimi Staffan Lindgren. Välivuosina budo-harrastus vei myös muutamaksi vuodeksi karateen Kokondoon, mutta judo kiinnosti enemmän ja Erkki palasi onneksemme judon pariin. Täsmällinen, "huolimaton" ja pirteä Erkki ohjailee nykyisin monipuolisesti Tikkurilan Judokoiden parissa lasten ryhmiä ja hänen pioneerityönsä ansiosta seuran toiminta on levittynyt myös Espooseen. Ohjaajakokemusta on karttunut vuodesta 1995 saakka eli jo 14 vuotta eri ikäryhmien parissa. Ensimmäiset alkeiskurssit hän on vetänyt oranssivöisenä Hontaissa.
- Nautin eniten valmentamisessa lasten kanssa touhuamisesta. Heiltä saa aina suoraa palautetta. Palautteen näkee myös heidän silmistään ja se on konstailematonta. Lapset pitävät yleensä harjoittelusta eivätkä ole niin tavoitteellisia edistymisen suhteen kuin heidän vanhempansa. Monet vanhemmat haluavat tietää tarkasti lastensa judouran kehittymisestä ja kuinka nopeasti päästään seuraaviin vyöarvoihin. Kehittyminen on yksilöllistä ja sekin tulisi muistaa lasten kanssa puuhaillessa.
- Olen ollut monessa mukana, varsinkin Etelä-Suomen alueen judon parissa ja järjestämässä erilaisia judotapahtumia. Moni ei uskokaan mitä kulissien takana tapahtuu, esimerkiksi Junnu Cupien yhteydessä. Eräs tapahtuma vieläkin hymyilyttää, kun olin vuosia sitten eräässä Junnu Cupissa tatamilla kertaamassa kilpailun sääntöjä ennen kilpailujen alkua. Poistuessani tatamilta, minua odotti 15 metrin jono lapsia kynät ja lehtiöt kädessä pyytämässä nimmareita.
”Haluan kiittää etenkin senseitäni Staffan Lindgreniä, joka on ollut tukenani pitkällä judourallani. Haluan myös kiitellä Tikkurilan johdon tukea nykyisissä tehtävissäni.”
”Paljastan, että minulla on 500-kuutioinen moottoripyörä, jolla on tullut ajeltua tänä kesänä jo 17 000 kilometriä. Mukavimpana asiana silmissäni siintää, kun ajelen moottoripyörällä kohti Lapissa olevaa mökkiäni ja pääsen perillä kalastamaan.”