Vetäjäesittely 8/2009
22.8.2009
Esittelyssä vetäjät 29-32.
Vetäjäkortti #29
Timo Villa
Ryhmät: Samurai 3
Mustavöinen Timo (1dan) aloitti mittavan judouransa Turun Judoseurassa syyskuussa 1969. Vetäjänä toimi silloin Veijo Saarinen, jolla oli vihreä vyö. Keltaisen vyönsä Timo suoritti keväällä 1970. Paikallisista daneista joko Reijo Ojala tai Osku Suomalainen piti vyökokeen. Koska Judopassia ei silloin vielä annettu, asia on hankala jälkikäteen varmistaa aikakirjoista.
Judoura jatkui Tikkurilassa vuodesta 1995. Omat pojat olivat pieniä ja naapuritalossa asusteli Kallaman Markku. Markun ja Timon perheet vaihtoivat keskenään asuntoja molemmille sopivammaksi. Leikilliseksi ehdoksi vaihdolle Markku asetti, että Timon tuli liittyä Tikkurilan Judokoihin. Timo lupasi asian ja vei pienet poikansa alkeiskurssille, jota tuli myös mukaan vetämään. Poikien syntymän jälkeen Timo ehti olla viisi vuotta kokonaan poissa judokuvioista. Muuttaessaan Turusta Helsinkiin vuonna 1983 hän kävi harjoittelemassa Meido-kanissa ja Finndaissa, jossa veti myös alkeiskurssia. Se oli vielä ns. ”poikamiesaikaa”. Myös Uppsalan judoklubissa on tullut neljä vuotta kilpailtua. Pitkäjänteiselle, kärsivälliselle ja laiskalle Timolle ohjaajakokemusta on kertynyt yhteensä yli 20 vuotta.
- Judo antaa vastapainoa työelämän stressille ja tärkeää on koko elämän pituinen harrastus. Elopainoa tulee välillä liikaa ja se tekee polville hallaa.
- Ohjaamisessa saa kehittää omien hermojen hallintaa. Poikaviikareiden metkut tatamilla ovat välillä rasittavia ja siinä saa olla pitkämielinen.
- Mukavana muistona jää mieleeni kolmen motorisesti heikomman veljeksen sitkeä jatkaminen judoryhmäni parissa vuosikausia. Ryhmän lahjakkaat lopettivat silloin paljon aikaisemmin.
”Haluan kiittää Turun aikaisia kavereitani, kuten Veli-Matti Hakasta (hänet houkuttelin judoon mukaan) ja Reijo Ojalaa. Myös Meido-kanin Tarvaisen Arskaa ja ”Rintsua” eli Rinta-Valkaman Jormaa ja Lähteenkorvan Hessua. Kallaman Markkua ja Ylikännön Markoa Tikkurilasta sekä nykyjohtoa.”
”Paljastan, että harrastan veneilyä. Ostin yhdessä veljeni kanssa vanhan veneen 1986 ja nykyisin omistan sen vaimoni kanssa. Haaveena on, että kun sopiva aika tulee, veneellämme mennään joskus lämpimille vesille.”
Vetäjäkortti #30
Marita Kokkonen
Ryhmät: Sovellettu judo lapset ja nuoret
Mustavöinen Marita (4dan) aloitti judouransa Pieksämäen Pikadonissa ja sai 11.12.1976 keltaisen vyön. Taisi olla aviomies Ekku kurssin vetäjänä ja keltaisen vyön myönsi Kari ”Pappa” Johansson Chikarasta. Työteliäs, ahkera, hullu, uudesta innostuva ja jääräpää Marita aloitti ohjaamisen jo Pieksämäellä, koska tapana oli omien taitojen karttuessa osallistua vetohommiin. Ensimmäisen peruskurssin oppilasmäärä oli neljäkymmentä, eli koettiin jonkinlaista judobuumia pienessä kaupungissa. Pieksämäeltä poismuuton jälkeen ohjaaminen on tapahtunut lähinnä sovelletun judon parissa.
- Fagerlundin Reinon ollessa Pieksämäellä olin äitiyslomalla ja lähdin hänen mukaan kokeilemaan uutta hommaa, eli erityisjudoa ja sille tielle jäin. Kaikissa seuroissa, jossa olen ollut mukana (viisi seuraa), niin sinne on perustettu sovelletun judon ryhmä.
- Olen 32 vuotta harrastanut judoa ja niistä 25 olen toiminut ohjaajana. Sovellettua judoa olen ohjannut 20 vuotta ja tänä vuonna vietetään 20-vuotisjuhlia. Kilpailumielessä sovellettua judoa on ollut vuodesta 1998, jolloin kävimme Ruotsissa. Tällä hetkellä henkilökohtaisessa valmennuksessani sovelletun judon ulkopuolella ovat Samu Havas sekä tyttäreni Hanna. Judoliiton palveluksessa kuluu nykyisin aikani ammattilaisena.
- Pidän eniten ohjaamisessa, kun opetettava oivaltaa asian ja se näkyy hänen silmistään ja ilmeestään. Hienoa on myös se, että itse oivaltaa jonkin opetusmetodin, joka toimii, ja on tarpeeksi yksinkertainen. Vaikeimpia asioita tulee eteen, kun ryhmän tai yksilön valmennus aloitetaan ja pitäisi saada aikaan molemminpuolinen luottamus. Täytyy uskaltaa kertoa mielipiteet puolin ja toisin ja ottaa opiksi.
”Haluan kiittää Reino ”Fagu” Fagerlundia, joka on toiminut naisten valmentajana, sovelletun judon isähahmona ja ottanut vastaan kaikki judoa koskevat opinnäytetyöni ja tarkastanut ne tiukasti mutta rehellisesti. Myös Mauri Viholainen Joen Yawarasta ansaitsee kiitokset hengenluojana ja persoonana. Tikkurilasta kiitän eniten Toroin Paulaa, jolla on erityinen osa judourani monipuolistumisessa.”
”Paljastan, että olen intohimoinen käsityöntekijä ja entiseltä ammatiltani pukuompelija. Olen aikanaan ommellut kaikki lasteni vaatteet ja tuunannut myös rattaiden päällysteet. Vieläkin tulee tehtyä esim. pojalle shortsit. Hoitelen myös mielelläni puutarhaa.”
Vetäjäkortti #31
Henry Kupiainen
Ryhmät: Peruskurssi 9-13-vuotiaat
Ruskeavöinen Henry aloitti judon Tornion Kokkai-kanissa 1990-luvun alkupuolella. Kurssin vetivät Jouni Siiro ja Markku Keto ja Kanniston Jussi myönsi keltaisen vyön. Laiska ja sosiaalinen Henry tuli ohjaajaksi Matin houkuttelemana ja toimi neljä talvea Matin, Leenan ja Ainon ryhmässä apuohjaajana. Nyt on kertynyt ohjauskokemusta 7-8 vuotta. Mukavaa ohjaamisessa on, että voi tehdä muutakin kuin kotihommia ja matolla saa vastapainoa muuhun elämään. Suurempia ongelmia vetohommissa ei ole ollut ja ryhmätoiminta sujuu hyvin. Haasteita tuovat eritasoisen kuntopohjan omaavat oppilaat, joille tulisi saada yhdessä sopivat ja mielekkäät harjoitukset.
- Mukavimpana muistona eräs oppilas sairautensa vuoksi joutui kamppailemaan paljon uuden asian oppimisessa ja kun hän sitten sen oppi, riemu oli sen mukainen.
”Haluan kiittää alkuajoilta Kanniston Jussia ja loppuajoilta Tikkurilan ylempiä vöitä judourani auttamisessa.”
”Paljastan, että pidän paljon kalastamisesta. Olen saanut noin kahdeksankiloisen hauen virvelillä merestä pari vuotta sitten.”
Vetäjäkortti #32
Paavo Häkkinen
Ryhmät: Aikuisten jatkokurssi
Ruskeavöinen Paavo aloitti judon Hyvinkään Voimaveikoissa (nykyään Shudokan) ja suoritti keltaisen vyönsä tammikuussa 1976, graduoijana toimi Reijo Salonen. Kurssin veti Kari Kangas. Iloinen, sosiaalinen ja joskus hauska Paavo aloitti ohjaamisen oman poikansa Villen myötä Tikkurilassa Ainon ryhmän apuohjaajana. Sen jälkeen Paavo ajautui pikkuhiljaa aikuisten pariin ja on ohjannut aikuiskursseja. Ohjaajakokemusta on kertynyt noin 8 vuotta.
- Pidän eniten siitä kun oppilaat iloitsevat uuden oppimisesta ja opettajat vuorostaan siitä, että oppi menee perille. Tässä tapaa myös paljon uusia ihmisiä. Lasten ja aikuisten opettaminen on mukavaa hommaa, mutta minulle sopii paremmin aikuisten opettaminen. Huonoja kokemuksia vetohommista ei tule mieleeni. Yksi loukkaantuminen tulee mieleeni Lumon matolla, jota vieläkin muistelen haikein mielin.
- Mukavimpana muistona kun ohjaamani ryhmän vyökokeet on menneet hyvin ja saan hyvää palautetta ohjaamisesta Senseiltä. Se lämmittää kovasti.
”Haluan kiittää Tikkurilasta eritoten Turusen Juhaa ja Kupiaisen Henkkaa ja kaikkia vetäjiä jotka pitävät minua judossa kannustuksellaan tai mukavuudellaan. Kiitän myös Etelä-Suomen katakouluttajia.”
”Paljastan, että olen soutuneuvos, eli olen 10 vuotta käynyt Sulkavan souduissa. Lipposen Henri on ollut mukana perää pitämässä veneessämme.”