Vetäjäesittely 7/2009
26.4.2009
Esittelyssä vetäjät 25-28.
Vetäjäkortti #25
Mika Vertanen
Ryhmät: Kuntojudo 2 (Kafa)
Sinivöinen Mika on aloittanut judon Tikkurilan Judokoissa Hakunilassa kauan aikaa sitten. Ennen judoa Mika harrasti kilpailumielessä Taekwondoa. Keltaisen vyön judossa myönsi Seppo Kontio joskus 80-90-luvun taitteessa. Nopea, notkea ja ketterä Mika aloitti vetohommat velvollisuuden tunteesta seuraa kohtaan. On annettava, jos jotain on saanut, kuittasi Mika. Vetovastuuta on kertynyt kymmenkunta vuotta.
- Pidän vetohommista, kun ympärillä pörrää hienoja ihmisiä. Haastavinta on lasten ohjaaminen ja heidän laittaminen samaan ruotuun. Se ei välttämättä sovi minulle.
- Mukavimpina muistoina pidän seuran judoreissuja.
” Haluan kiittää Juhani Tanayamaa. Hän, jos kuka antoi sykäyksen aloittaa judon.”
”Paljastan, että olin aikanaan Taekwondossa aika kova. Hieno harrastukseni kaatui liittojen erimielisyyteen.”
Vetäjäkortti #26
Aino Nisula
Ryhmät: Sovellettu Judo Aikuiset
Ruskeavöinen Aino aloitti judon Tikkurilan Judokoissa syksyllä 1990. Kurssin vetäjänä toimi Reijo Heino, jolla on aina erityinen paikka Ainon sydämessä. Aino sai keltaisen vyön saman vuoden joulukuussa. Määrätietoinen, vilpitön, myötätuntoinen sekä ahkera Aino oli oranssivöinen, kun vetohommat kutsuivat. Seppo Kontio houkutteli lasten treeneihin apuvetäjäksi 1993. Sen jälkeen vetohommia on kertynyt yhteen menoon jo 15 vuotta.
- Pidän eniten siitä, kun näkee että oma ryhmä oppii ja oivaltaa uusia juttuja. Myös siitä, että ryhmässä on hyvä henki ryhmäläisten sekä vetäjäkavereiden kesken.
- Vaikeita tai ikäviä asioita en ole kohdannut. Tuskinpa olisin näissä hommissa, jos näitä paljon joutuisi kokemaan.
- Mukavia muistoja ovat leirit ja ulkomaanmatkat, joissa tapaa myös muita judokoita.
”Haluan kiittää kaveriani Laaksosen Leenaa kaikesta yhteistyöstä ja myös Manta Kokkosta.”
”Paljastan, että omaan monenlaisia kädentaitoja. Osaan tehdä origameja, käsitöitä, kuvaamataitoa ym.”
Vetäjäkortti #27
Pasi Oinas
Ryhmät: Musashi 1, Nuorten kilpajudo
Mustavöinen Pasi (2dan) sai elokuussa 2008 toisen daninsa. Judoura alkoi Turun Budokwaissa 1984. Kurssia veti silloin Ojalan Reijo, joka kurssin päätteeksi graduoi keltaisen vyön, apunaan Veli-Matti Hakanen. Spontaani, seurallinen ja ahkera Pasi aloitti uudelleen ohjaamisen lähinnä oman lapsen aloitettua judon.
- Olen ollut myös aikaisemmin vetohommissa ainakin 10 vuotta. Pidän vetohommissa oivaltamisen oppimisesta. Eli kun jonkun liikkeen näyttää lapsille, voi nähdä kuinka he itse sen oivaltavat.
- Judossa kiehtovat eniten nopeatempoisuus, fyysisyys ja sosiaalisuus. Nämä asiat ankkuroivat minut judon pariin. En näe lajissa ongelmia, vaan ratkaisuja. Ikävintä on, jos joku lapsi tai nuori loukkaantuu ja tulee isompi tulee vamma. Välien selvittelyjä ryhmäläisten kanssa ei ole ollut. On vetäjästä kiinni kuinka asiat ryhmässä menevät.
- Mukavin muistoni liittyy oman poikani menestymiseen kisoissa, aina kultamitaliin saakka. Tämä tapahtui Munkkiniemessä E-juniorisarjassa. Myös muiden oman ryhmäni lasten kisamenestys lämmittää.
”Haluan kiittää Staffan Lindgreniä, joka kannusti minua ja pariani osallistumaan katan SM-kisoihin Ouluun. Myös seurastamme löytyy paljon kiiteltäviä Ekku, Pete, Miki ym. Ja edellisestä seurasta V-M Hakanen ja Reijo Ojala ansaitsevat kiitokseni.”
”Paljastan, että harrastan maantiepyöräilyä ja olen polkenut vuosittain Ruotsissa Vätternrundan -tapahtumassa vuodesta 2000 lähtien. Matka on 300 km.”
Vetäjäkortti #28
Hannu Mustonen
Ryhmät: Samurai 3, Yleiset harjoitukset
Mustavöinen Hannu (4dan) aloitti judon Jyväskylän Jigotaissa ja sai keltaisen vyön vuonna 1970.
Vaatimaton, rauhallinen ja perusteellinen Hannu aloitti vetovastuut jo Jyväskylän aikoihin. Tikkurilassa hän aloitti 1977-78 Hiekkaharjun salilla. Kun seura muutti Urheilutalolle, uchi-komi, radori ja punttisalitreenit hoidettiin Hiekkaharjun koululla. Tikkurilassa vetovastuut alkoivat Urheilutalon aikaan yleisten treenien yhteydessä.
- Pidän judossa eniten kaverisuhteista ja yhteishengestä. Hankalia asioita ei kannata jäädä märehtimään. Pitää ottaa suunta eteenpäin ja unohtaa menneet. Mukavia muistoja ovat oppilaiden kehittyminen aivan huipputasolle asti.
”Haluan kiittää koko suurta judoperhettä mukavista hetkistä judon parissa. Jos joku pitää nostaa esille, niin se on Kivisen Jorma.”
Paljastan, että työnpuolesta olen käynyt paljon ulkomailla. Päällimmäisenä mieleeni tulevat Intia sekä Etelä-Afrikka, joka oli selvästi vaarallisin kohde.”