Vetäjäesittely 11/2009
3.10.2009
Esittelyssä vetäjät 41-44.
Vetäjäkortti #41
Jukka Mönkkönen
Ryhmät: Tenavajudo
Ilman judokokemusta matolla hääräävä Jukka toimii tenavien kanssa Hakunilan dojolla. Hänen urheilullinen osaamisensa on hankittu enempi jääkiekon, jalkapallon sekä salibandyn parista. Rauhallinen, kiva ja ahkera Jukka aloitti tenavaohjaajana Ahvenaisen Matin apurina. Kaverukset tuntevat toisensa Maarinkunnaan salibandyn joukkueesta (Maarinkunnaan Kilpa, MaKi 2). Matti oli ollut erään ryhmän vetäjänä ja Jukka peri myöhemmin hänen hommansa. Ohjaajakokemusta on kertynyt salibandyn puolelta noin yhden kauden verran.
- Olen mukana lähinnä auttamassa Mattia, jotta hän voi joskus olla pois vetovastuusta. Silloin koetamme pärjätä ilman häntä ja pitää silti homman paketissa. Itse en ole ollut vielä yksin vetämässä. Oma poikani Tommi on myös mukana ryhmässä.
”Haluan kiittää Mattia mukavista harjoituksista ja Matin poikaa Jaakkoa, joka vaikuttaa tällä hetkellä Turussa.”
”Paljastan, että tavoitteenani on olla mahdollisimman hyvä isä.”
Vetäjäkortti #42
Marko Ylikännö
Ryhmät: Perhejudo
Mustavöinen Marko (2dan) aloitti judon Tikkurilan Judokoissa 1983. Keltaisen vyön hänelle myönsi Reino Mäyrä. Yrjö Salsoila ja Jukka Tuomi vetivät alkeiskurssin. Innokkaana harjoittelijana Marko onnistui saamaan itselleen aika nopeasti värillisen vyön. Määrätietoinen, kiltti sekä hyvällä tavalla ilkeä Marko on toiminut ohjaajana parikymmentä vuotta, mutta on pitänyt välillä ohjauksesta taukojakin. Vetovastuuta on kertynyt kaiken ikäisten ryhmissä aina pienimmistä muksujudokoista varttuneisiin veteraaneihin.
- Mukavaa on nähdä entisiä kilpailevia junioreja, jotka harjoittelivat ohjauksessani ja ovat kasvaneet aikuiseksi. Hienoa on nähdä valmennettavien kehittyvän ja pärjäävän. Ikävimpinä asioina tulevat päällimmäisenä mieleeni judosta aiheutuneet vammat. Itselläni vakavampi vammautuminen tapahtui 1991, jolloin olkapääni meni sijoiltaan ja siihen tuli vakava hermovika. Myös polvi ja nilkka on operoitu. Nämä ovat siis kilpailuaikoina tapahtuneita vammoja. Ne ovat pistäneet miettimään, kuinka pitkälle kilpauralla kannattaa mennä ja mikä on sen hinta.
- Hienoin valmennusmuistoni on juniorikisoista Tartosta, jossa ennen kisaa opetin kilpajunioreilleni tehokkaan käsilukkotekniikan, juji-gatamen. Moni juniorimme ratkaisi matossa otteluita juuri tätä tekniikkaa käyttäen.
”Haluan kiittää kaikkia kavereita, joiden kanssa olen saanut harjoitella ja myös treenien vetäjiä. Kiiteltäviä on niin paljon, että nimiä on vaikea mainita.”
”Paljastan, että haluan päästä seikkailemaan n-ulotteiseen avaruuteen hyvän matemaatikon kanssa. Aloitin opiskelut TKK:lla ja vektoreiden kanssa tarvittaisiin apuja.”
Vetäjäkortti #43
Sanna Jääskeläinen
Ryhmät: Tenavajudo
Mustavöinen (1dan) Sanna aloitti judouransa Tikkurilan Judokoissa noin 20 vuotta sitten. Alkeiskurssin veti silloin Pentti Jämsén. Paula Toroi, josta tuli pitkäaikainen harjoituskumppani ja ystävä, oli myös samalla kurssilla mukana. Ailahtelevainen, luotettava ja kunnianhimoinen Sanna on ollut kova kilpajudoka. Vasta lasten myötä hän siirtyi ohjaajaksi ensin mammajudoon ja sitten tenavapuolelle. Oma kilpaura vei aikanaan mennessään, eikä ohjaaminen silloin tuntunut luontevalta. Tosin satunnaisia vetovastuita tuli eteen aina silloin tällöin. Kilpakentillä Sanna saalisti SM-mitaleja jo junioreissa. Myöhemmin myös aikuisena tuli menestystä SM -tasolta.
- Pidän eniten ohjaamisessa siitä, että saan jollekin opetettua jotain uutta. Valitettavasti vapaa-aikani on rajallista ja joudun tällä hetkellä priorisoimaan judon edelle kodin, perheen ja käynnistyneen rakennusprojektin. Mukavana muistona judouraltani tulee mieleeni voitto nuorten sarjassa avoimissa PM -kisoissa 1990-luvun puolessa välissä. Minulla oli mennyt edellisenä iltana nilkka ympäri ja onnistuin siitä huolimatta voittamaan kisat.
”Haluan kiittää kaikkia hyviä treenikavereitani. Mieleeni tulee etenkin Toroin Paula sekä Pitkäsen siskokset Kati ja Heli (Vartiainen).”
”Paljastan, että meillä on meneillään omakotitaloprojekti. Puut on kaadettu tontilta Pohjois-Nikinmäessä, eli projekti on vasta alkuvaiheessa.”
Vetäjäkortti #44
Ulla Jalo-Virtanen
Ryhmät: Sovellettu judo Nuoret
Sinivöinen Ulla aloitti judon Lahden Sugatassa vuonna 1975. Keltaisen vyön graduoi vuotta myöhemmin Eero Luoma. Ulla harjoitteli paljon Lahden Urheilukoulun judokoiden kanssa ja siinä sai samalla kovuutta harjoituksiin. Sen myötä tuli osallistuttua myös kilpailuihin. Valmentajana toimi silloin Rehtolan Matti joka oli tukena aina vihreään vyöhön saakka. Sitten tuli judoon 25 vuoden paussi ja ura jatkui vasta Tikkurilan Judokoissa 2000-luvulla. Sinisen vyön myönsi Salsoilan Miki vuonna 2004.
Suulas, innostuva sekä temperamenttinen Ulla on toiminut ohjaajana yhteensä 10 vuotta. Lahden aikoina Ullan vetämät treenit tunnettiin erittäin rankkoina. Pari entistä PM-mestariakin oli Ullan vetämissä harjoituksissa vakituisesti mukana. Heistä Ulla on edelleen ylpeä. Tikkurilan aikoina vetovastuuta on kertynyt lasten parissa judoliikkarista, muksujudosta sekä sovelletusta judosta.
- Kivointa ohjaamisessa on että lapset oivaltavat juttuja ja teemme asioita yhdessä. Judossa olemme yhtä perhettä. Judoon on aina mukava tulla ja harjoituksista saa hyvän olon. Oheisharjoitukset seuran jäsenten kanssa, kuten jalkapallo ja salibandy, ovat mukavaa yhteistä tekemistä.
- Ikäviä asioita en ole kokenut judon parissa. Hankalien asioiden yli mennään vauhdilla, eikä niitä saa jäädä murehtimaan. Ne on tehty vain haasteiksi ja voitettavaksi.
”Haluan kiittää Lahden ajoilta Matti Rehtolaa sekä edesmennyttä Eero Luomaa. Tikkurilasta Ekkua, Mantaa, Mustia, Mikiä, Seppoa ym. ym. On vaikea nimetä erikseen kaikkia kiiteltäviä. Olen myös päättänyt suorittaa ruskean vyön joulukuussa yhdessä Johanna Sivusen kanssa. Kiitos Johannalle, että hän aloitti kanssani tämän projektin.”
”Paljastan, että olen ajanut kilpaa jokamiesluokassa Hyrylän UA:ssa. Olen myös ratsastanut islanninhevosilla ja haaveilen pääseväni joskus Islantiin ratsastamaan. Haluan myös kertoa, että toinen äidinkieleni on viittomakieli.”