Vetäjäesittely 10/2009
26.9.2009
Esittelyssä vetäjät 37-40.
Vetäjäkortti #37
Niklas Sivunen
Ryhmät: Lasten ja Nuorten peruskurssi Lumo
Vihreävöinen Niklas on aloittanut judoharrastuksensa Keravan Bodonoksessa vuonna 2006. Keltaisen vyön suorittamiseen meni kokonainen vuosi, seuraavat vyövärit ovat myös vaihtuneet vuosittain. Hänen vaimonsa Johanna oli aikanaan ollut aktiivinen judon harrastaja ja hänellä oli ollut pitkä tauko lajiharjoittelusta. Niklas ehdotti, että mikäli Johanna lähtisi vielä mukaan, niin hän hakeutuisi peruskurssille. Tästä lähti sitten yhteinen ”pehmeän tien” taipale.
Pitkäjänteinen, rauhallinen ja määrätietoinen Niklas toteaa, että ensimmäisenä tavoitteena oli kropan pysyminen ehjänä. Nyt näyttää tosi hyvältä tässä vaiheessa ja tavoitteet ovat sen myötä kasvaneet.
- Pidin jo Keravalla nappuloiden kanssa puuhaamisesta. Suoritin Muksujudokurssin ja ajauduin tähän maailmaan mukaan. Kun tulin Tikkurilan Judokoihin, niin olen ollut tyytyväinen seuran ilmapiiriin ja kuinka hyvin minut on vastaanotettu.
- Vetäjäkokemusta on kertynyt aivan harrastuksen alusta saakka. Keravalla tarvittiin vetäjiä ja näin pääsin heti apuvetäjäksi. Koska olin aikuinen, pystyin auttamaan apuvetäjänä pidemmälle ehtineitä nuoria vetäjiä. Ihmettelen vieläkin kuinka vanhemmalla iällä voi oppia judoa. Kiva on nähdä myös lasten oppivan uusia juttuja. Lasten kanssa kisoissa oleminen on myös palkitsevaa.
”Haluan kiittää vaimoani Johannaa, koska sain häneltä kipinän aloittaa judon. Myös Mattia, Seppoa, Pasia ja Mikiä, jotka ovat ottaneet minut joukkoihin mukaan. Sitten vielä Keravan ”neljää äijää”, jotka aloittivat judon kanssani samaan aikaan.”
”Paljastan, että olen soittanut 6-vuotiaasta asti trumpettia. Käyn myös jujutsun peruskurssia tässä judon rinnalla.”
Vetäjäkortti #38
Johanna Sivunen
Ryhmät: Lasten ja Nuorten peruskurssi Lumo
Sinivöinen Johanna aloitti judon Keravan Bodonoksessa vuonna 1986. Keltainen vyö tuli sitten vuoden päästä ja Seppo Viira piti vyökokeet. Hän on graduoinut myös vyöarvot oranssista vihreään.
Itsepäinen, pitkäjänteinen ja perfektionisti Johanna kertoo, että hänen ohjaajana toimiminen alkoi Keravalla jo juniori-ikäisenä, koska siellä oli aika pieni porukka koossa.
- 10 viime vuoden asuminen Vantaalla oli yksi merkitsevä tekijä liittyä paikalliseen seuraan ja toimia siellä aktiivina. Lumossa alkoivat sopivasti uudet ryhmät ja sijainti oli asumiseen nähden erinomainen. Opettajan ammatin omaavana vetohommat sujuvat mukavasti ja isossa seurassa toimiminen on helpompaa kuin pienessä, jossa pitää osallistua moneen hommaan.
- Olen ollut vetäjänä noin viitisen vuotta, joista neljä olen toiminut apuvetäjänä. Liityin keväästä 2009 Tikkurilan Judokoihin ja pääsin heti vetotalkoisiin. Pidän eniten vetohommista siksi, kun tässä näkee tekemisen innon ja oppimisen ilon. Myös lasten itseluottamuksen kasvaminen tuo iloa vetäjälle.
- Vaikeita asioita olen havainnut pienemmässä seurassa, jossa ryhmän koko saattaa paisua ylisuureksi ja ikähaitari on liian iso. Silloin saattaa tulla kurinpidollisia ongelmia. Harmoninen ikärakenne, sopivat ryhmäkoot ja sopiva määrä vetäjiä ovat varmaan paras lääke säilyttää rauhallinen ja turvallinen ilmapiiri ryhmässä.
- Muistan erän tapahtuman SM-valmennusleiriltä 1990-luvun alussa, kun sain kaadettua kovan tason poikakilpajudokan. Kumpikaan ei tiennyt miten asia tapahtui, mutta se jäi mieleeni kovana suorituksena.
”Haluan kiittää kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat opettaneet minua judo-urani aikana. Eritoten Keravan ajoilta parinkymmenen vuoden takaa Jarmo Frondeliusta, Petri Ravanderia ja Janne Nymania siitä, että aloitin ja jatkoin judossa.”
”Paljastan, että pidän moottoripyöräilystä (oma pyörä Honda 600). Latinalainen Amerikka kiinnostaa kovasti. Joskus haluaisin mennä sinne myös pidemmäksi aikaa tutustumaan paikallisiin oloihin.”
Vetäjäkortti #39
Juha Hirvonen
Ryhmät: Tenavajudo
Sinivöinen Juha on Chikaran vanha kasvatti ja aloitti judon vuonna 1975. Sininen vyö tuli suoritettua vuonna 1981. Nuorempana hän oli aktiivinen juniorikilpailija, aina SM-tasolla saakka. Mukavimmat muistot liittyvät nimenomaan kisamatkoihin. Armeija-aika katkaisi harjoittelun sekä samalla innokkuuden judoon.
Rauhoittunut, luotettava ja hyvä kaveri Juha halusi poikansa Aleksin mukaan judoon ja otti yhteyttä Ahvenaisen Mattiin. Työkaveri Uotilan Mika suositteli seuraamme, kun hänen lapsensa harrastavat lajia hyvässä seurassa. Koska Juhalla on judotaustaa takana, Matti kysyi häntä mukaan myös vetopuolelle.
- Varttuneemmat lapseni harrastivat joskus judoa Vuosaaren Viikingeissä ja olin siellä itsekin aktiivinen. Lasten lopetettua jäin taas pois kuvioista, mutta olen tullut nuorimman lapseni kanssa tänne Tikkurilaan. On mukava pyöriä mukana tenavien parissa. Itselläni ei ole nykykilpailijoille paljon annettavaa, koska oma urani oli aika yksipuolinen; Kisat, uchi-komi, randori jne. Ei siis mitään hienouksia tekniikan suhteen.
- Vetäjäkokemusta on siunaantunut jääkiekon ja jalkapallon parissa. Jääkiekossa toimin erityisesti maalivahtivalmentajana sekä ammattini puolesta armeijan leivissä kouluttajana. Judopuolelta vetäjäkokemusta ei ole kertynyt aikaisemmin. Lyhyen kokemukseni perusteella kivointa on nähdä lasten iloiset ilmeet tatamilla. Yllätyin iloisesti nähdessäni oman lapseni pärjäävän erinomaisesti ryhmässä.
”Haluan kiittää judourani alkuaikojen edesmennyttä opettajaani Yrjö ”Yjä” Ekholmia. Hänellä oli erikoinen lähestymistapa judoon ja aivan oma filosofiansa. Toivottavasti kiitokset menevät perille.”
”Paljastan, että pelaan maalivahtina jääkiekkoa Itä-Helsingin Huruissa. Tosin polvi alkaa olla siinä kunnossa, että on parempi olla välillä vaihtoaition puolella.”
Vetäjäkortti #40
Heli Vartiainen
Ryhmät: Tenavajudo
Ruskeavöinen Heli aloitti judon Tikkurilan Judokoissa 1990-luvun alussa 8-vuotiaana. Ohjaajina toimivat silloin mm. Helinin Kari ja Nisulan Aino, joita Heli muistelee lämmöllä. Iloinen, hersyvä ja aktiivinen Heli aloitti ohjaamisen, koska se oli niin kivaa. Matti aikanaan kysely vetohommiin ja siitä se lähti. Kokemusta on kertynyt yli 10 vuotta. Heli kuului myös pitkään Tikkurilan Judokoiden aktiiviseen naisten kilparyhmään ja voitti myös SM-mitaleita.
- Oma lapseni Valtteri on nyt tenavajudossa, jossa olen tällä kertaa mukana myös vetäjänä. Mukavaa on nähdä lasten kehittyvän ja kuinka hauskaa lapsilla on. Treeniolosuhteissa tapahtuneet kehittymiset ovat suurimpia ilonaiheita. Näitä on kiva joskus muistella. Negatiivisena asiana tulee mieleeni lasten vanhemmat, jotka saattavat pakottaa lapsensa judoon siinä uskossa, että heistä tulisi joskus kovia kisaajia. Näin se ei vaan toimi, vaan menestystä tulee jos on tullakseen, pakottamalla ei.
”Haluan kiittää judourani aikaisesta kannustuksesta Kari Heliniä. Myös siskoani Katia, joka jaksoi lähteä tatamille, vaikka en aina itse olisi viitsinyt.”
”Paljastan, että tanssin Bollywoodia. Se on aivan ihanaa ja olen harrastanut sitä muutaman vuoden ja olen käynyt myös tanssikeikoilla.”