Seppo peräänkuuluttaa harjoittelemaan liikkeitä yhä tehokkaammin.

Tässä vetäjille ja harrastajille 'tieto-iskua'   

Laatiessanne judon tekniikkaohjelmaa sekä opettaessanne vyökokeiden tekniikkaa, huomioikaa Dan-Kollegion määrittelemät vyökokeiden vaatimukset, jotka löytyvät mm. seuran Materiaalisalkusta dokumentista Vyökoevaatimuksia (PDF) sekä kuinka pääsen vyökokeisiin dokumentista Graduointiohje (Word).

Perinteisen tekniikkanimiluettelon lisäksi PDF -dokumentista löytyvät ohjeet esimerkiksi miten tekniikat pitäisi suorittaa eri vyöasteissa.  

- Olen huomannut harrasteryhmissä vielä perinteistä harjoitustapaa, jossa esim. heittotekniikkaharjoittelu aloitetaan ymmärrettävästi helpoimmasta tasosta eli aivan paikaltaan uchi-komin avulla. Tämän jälkeen siirrytään harjoittelemaan heittoja myös liikkeestä, aluksi ns. "sopu-kävelystä", joka tukee tätä perustekniikan opettelua.  

- Ongelmana näen sen, että usein liikkeestä oppiminen jää myös tälle tasolle. Ei jakseta tai huomata ryhtyä harjoittelemaan tekniikkaa paremmaksi, myös hieman haastavammista tilanteista ja näin tehokkuuden harjoitteleminen jää vähemmälle osalle.

 - Otan esimerkin vyökoetasosta:  

Vihreä vyö menee vielä läpi heittojen "sopu-liike-esittelyllä", jossa torilla, eli heittäjällä, ei esiinny minkäänlaista rytminvaihdosta heiton sisääntulovaiheessa, eli heiton suunnasta riippuen tori kääntyy heittoon tai tuo tukijalan paikalleen samalla tahdilla. Tokui-wazassa, eli lempiliikkeessä, tulee näkyä rytmin vaihtoa ja horjutuksessa tehoa jo vihreän vyön kokeessa.  

Siniseltä vyöltä odotetaan heittotekniikoissa jo selkeää rytminvaihdosta, jossa näkyvät horjutus ja nopea tai-sabaki/ tukijalan sisääntulo. Heittojen ei tietenkään tarvitse vielä mennä virheettömästi, mutta vyökoe ei mene läpi, jos suurimman osan heitoista esittää ns. "sopu-kävelystä". Tokui-wazan esittely tulee tehdä monipuolisesti.  

Mattotekniikat esitetään kaikilla tasoilla hyökkäys ja puolustustilanteista. Mitä "tummemmasta” vyöarvosta on kysymys, sitä tärkeämmäksi tulee mattotekniikkaan viemisen aikainen uken (heitettävän) hallinta ja itse tekniikan aikainen hallinta. Kokeissa tätä voidaan testata esim. randoritestillä (ottelun omainen testi).  

Ruskeassa ja mustassa vyössä vaatimukset luonnollisesti nousevat.

- Tokui-wazalla käsitetään esim. yhtä tehokkainta tekniikkaa, mutta vyökokeissa tokui-wazan monipuolinen esittely tarkoittaa itselle sopivaa tekniikkaa erilaisista uken ja torin luomista tilanteista.

- Tokui-wazaa kannattaa harjoitella esim. siten, että omien liikkeeseen vientien lisäksi uke aloittaa liikkumalla johonkin (sovittuun) suuntaan, josta seuraa torin reagointi ja heitto. Tai sitten torin aiheuttama uken reaktio eli väistö tai torjunta ja siihen perään torin tekniikka. Termi ”kombinaatioharjoittelu” lienee tutumpaa tekstiä. Näillä harjoituksilla saadaan monipuolistettua kaikkia tekniikoita.

Toisin sanoen harjoitellaan tekniikkaa kuten kilpailijat, mutta harrastejudoon soveltaen.

- Tässä harjoitustavassa ei vyökoe ole tärkein asia, vaan näillä tavoilla judoa oppii paremmin ja samalla pääsee judollisesti korkeammalle tasolle. Pitää myös vaatia itseltään vaikeampia harjoitteita niille tekniikoille, jotka jo onnistuvat perustasolla "sopu-liikkeestä". Harjoittelusta tulee mukavampaa, kun judoa osaa yhä enemmän ja paremmin. 

- Tässä meillä on tavoitteena saada kilpailuryhmiin tekniikaltaan valmiimpia junioreita ja harrastajat nauttimaan osaamisestaan ja siten ottamaan judo pitkäaikaiseksi vakituiseksi harrastukseksi.

- Kyse ei ole sen vaikeammasta asiasta, vaan enemmänkin vanhan vakiintuneen harjoitustavan osittaisesta muuttamisesta.  

- Turusen Juha ja Häkkisen Pave kumppaneineen todistivat sen viime peruskurssilla, jossa he toimivat vetäjinä. Kurssilaiset suorittivat osittain em. asioita jo keltaisen vyön kokeessa!  

Kärsivällisyyttä opiskeluun ja opettamiseen;)

Tervesin,

Seppo Kontio