Paulan päiväkirja osa 5

Helou taas pitkästä aikaa ystäväni,

Tällä kertaa on edellisistä viesteistä poiketen enimmäkseen tylsiä
arkijuttuja, joten jos odotat tarkkoja judotreeni selostuksia tai villejä
seikkailutarinoita, niin voit klikata heti delete- tai takaisinnappia.
Varaudu myös pitkään viestiin.

Mihin jäinkään...kirjoittelin viimeksi joskus lokakuun puolessa välissä. Ai
niin...menin siis etukäteen tutustumaan tulevan kisapaikan (Genk) ilmastoon
laadunvalvonnan merkeissä. Hommaan kuului cdmam kuvien lukeminen, joka on
melkoisen tarkkaa ja tylsää puuhaa (Siinä yritetään nähdä sellaisia pieniä
ja heikko kontrastisia täpliä.). Kun kaiken piti olla valmista ja oltiin
lähdössä rankan päivän jälkeen kotiin, niin mun tuloksia ei löytynytkään
enää mistään (tarkastaja oli unohtanut tallentaa ne). Siinä ei sitten
auttanut muuta kuin lukea kuvat uudestaan. Ilmastoon tutustuminen
ilmeisesti auttoi, koska Genkin kisa seuraavana viikonloppuna meni tosi
hyvin...voitin JEE! Samaisena viikonloppuna kävimme Mikan kanssa
Antwerpenissä timanttimuseossa, Zoossa ja Aquatopiassa. Nähtiin mm.
kirahvi, rubiini, virtahepo ja hai. Jätän sun tehtäväksi päätellä mikä
nähtiin missäkin.

Seuraavalla viikolla Mika lähti kotiin :(. Mun ei kuitenkaan tarvinnut olla
yksin, koska Anni tuli kylään. Siitä tulikin aika rankka viikonloppu ja ei
meinattu ehtiä nukkua ollenkaan, koska tekemistä ja puhumista riitti.
Kävimme mm. shoppailemassa Brysselissä. En kauheasti tykkää
shoppailmisesta; jos olisin rikas, joku saisi kyllä shoppailla mun
puolesta. No pakko kai sitäkin joskus on harrastaa, jotta saa päällensä
edes jonkunlaisia riepuja. No mäkin lämpenin sitten loppua kohden ja
palasin kotiin reppu täynnä kangasta eri muodoissa. Sunnuntaina pesulan
rahastuslaite ei suostunut antamaan vaihtorahaa mun kaksikymppisestä, joten
jouduin seisomaan siinä automaatin vieressä (yksi yhteinen maksulaite
kaikille koneille) ja pyytämään raahaa pyykkäreiltä koneiden käytöstä
milloin milläkin kielellä (flaami, ranska, arabia yms.).

Maanantaina satutin alueen harjoituksissa kyynärpään. Siitä tuli aika
kaunis; melkein kuin mun polvi (iso) ja kuin mustikka (sininen). Mun piti
mennä 30.11 kisoihin mutta päätin jättää ne väliin, jotta kyynärpää saisi
hieman rauhoittua FJO:n (Finnish judo openiin). Siitä tulikin ihan mukava
viikonloppu. Sää oli tosi kummallinen: helteinen ja lämpötila noin 30
astetta. Pyöräilin paikalliseen metsään (, jos sitä nyt voi metsäksi
kutsua). Metsä oli jaettu teillä, jotka kulkivat säännöllisenä ristikkona
metsän läpi. Kyynärpää ei oikein tykännyt tärisevästä ohjaustangosta, mutta
muuten oli ihan mahtavaa. Pyöräilin ristiin rastiin ja söin eväsleipiä.
Kuinka moni teistä on syönyt eväsleipiä viimeisen vuoden aikana?
Suosittelen. Ne maistuvat ulkona paljon paremmilta kuin kotona, vaikka
ainekset ovat samat. Kävin myös keskieurooppalaisesti kahvilla ja luin
kirjaa.

Maanantai 31.10 ja tiistai 1.11 olivat täällä vapaapäiviä, mutta tein ne
päivät töitä, jotta voin sitten olla tulevaisuudessa pois joitain muita
päiviä. Laitteet kun ovat yleensä potilaskäytössä, niin maanantaina oli
sitten hyvä hetki tehdä mittauksia vapaalla laitteella. Tehtiin yksi iso
mittaussessio (n. 12 h) ja tiistaina analysoin tuloksia. Illalla yritin
saalistaa kurpitsansiemeniä vanhasta leivästä ja hammas murtui. Seuraavalla
viikolla yritin saada hammaslääkäri aikaa, joka tuntui olevan vähintään
yhtä hankalaa kuin Suomessa. Kaikki vain vastailivat, että tämä on väärä
paikka ja he ovat erikoistuneet johonkin muuhun. No perjantaina marssin
sitten sellaiseen hammassairaalaan ja ne otti mut hoitoon (neljäksi
tunniksi) ja lisäksi ne halusivat mun hampaan johonkin tutkimusprojektiin.
Se oli aika jännä kokemus; maata siinä pöydällä monttu auki, kun ympärillä
pyörii tuntemattomia kasvoja ja ne puhuu kieltä, jota en ymmärrä. Onneksi
joku aina välillä suostui kertomaan, mitä tapahtuu. Perjantai illalla
lähdin Suomea kohti. Kyllä se Suomi on vain ihana maa! Nauttikaa siellä
olosta. Tässä muutama seikka: kraanasta tulee todella hyvää vettä,
kaikkialla Suomessa on suhteellisen turvallista, mahtava luonto; ennen
kaikkea luonnollinen. Täällä (Belgiassa yms.) kaikki on pistetty kiven alle
ja sitten istutettu puita yms. sinne, missä se on ihmisen mielestä sopivaa,
ja yleensä se tarkoittaa suoria rivejä, geometrisiä muotoja yms. Okei,
takaisin tarinaan...Mä matsasin lauantaina. Aamulla oli mukavaa.
Puolalaisen voittaminen oli tosi kivaa. Kiinalainen oli vahva mutta yritin
pyristellä vastaan. Täysaikainen matsi oli minulta varmasti ihan ok
suoritus. Pronssimatsissa en ollut oikein mukana. Löin britin heitossa pään
mattoon ja joko multa meni taju tai sitten vain silmissä pimeni hetken,
paniikki iski ja se siitä. Jos olisin saanut itsestäni hieman enemmän irti
pronssimatsissa, viides sija olisi voinut olla ihan ok. Nyt en ollut
tyytyväinen. Sunnuntaina matsasi Mika. Suurin osa teistä varmasti tietääkin
mitä kävi. Mika oli kuudella upealla voitolla ja pronssitaistelulla kolmas.
Maanantai aamuna kerkesin vielä aamutreeneihin ja sitten palasinkin
Belgiaan, joten tämä vierailu meni judoillessa.

Seuraavalla viikolla sairaalalle tuli kolmeksi päiväksi joukko
kansainvälisiä opiskelijoita (kaikki mustia) ja meidän piti luennoida
heille. Mun aiheita olivat NHS:n annoslaskenta ohjelma ja erityyppiset
fantomikuvat mammografiassa (2*1 h). Oli aika hauskaa. Vastahan mä itse
istuin siellä opiskelijoiden joukossa ja nyt pitäisi muka opettaa muita. No
ilmeisesti se meni ihan hyvin, koska kukaan ei nukkunut. Seuraavana
viikonloppuna lähdin seikkailumatkalle mukana passi ja hammasharja.
Asemalle mennessäni en ollut vielä ihan varma minne olin menossa. Siellä
oli kauhea ruuhka, joten ostin paniikissa lipun Bruggeen, koska kaikki
olivat kehuneet kyseistä kaupunkia. Bruggessa kaikki hotellit oli buukattu
täyteen, mutta rankan etsinnän jälkeen sain vuodepaikan yhdestä
hostellista. Kaupungilla kiipesin johonkin kuuluisaan torniin yms. Illalla
kuuntelin Kanadasta Eurooppaan reilaamaan tulleen parin ja yhden
Australialaisen matkatarinoita. Seuraavana päivänä jostain museosta pois
lähtiessäni museon opas (joka näytti ihan naiseksi pukeutuneelta mieheltä)
antoi minulle ruotsinkielisen kaupunkioppaan, jonka joku turisti oli
unohtanut sinne (näytin ilmeisesti ruotsalaiselta), joten pääsin hieman
harjoittelemaan ruotsinkielen taitojani. Kirja oli lainattu Brålandan
kirjastosta, joten pitää kai palauttaa kirja sinne. Jatkoin matkaa vielä
rannikolle Oostendeen, jossa kävin katsomassa beachiä ja söin huippu hyviä
simpukoita.

Seuraavana viikonloppuna Tiina kävi vierailulla ja käytiin junalla
Pariisissa katsastamassa kaikki perusnähtävyydet (Eiffel, Louvre, paljon
portaita yms.). Aurinko paistoi mutta oli todella kylmä. Yövyttiin Tiinan
kaverin Simonin kämpässä, josta oli hieno näköala suoraan Eiffelille.
Illalla syötiin japanilaisessa ravintolassa, jossa oli mm. David Douilletin
nimmari seinällä (ranskalainen julkkisjudoka). Oli tosi mahtava reissu!

Keskiviikkona sain viimeinkin paikallisen henkilökorttini (pakollinen, jos
on maassa yli 3 kk). Eihän se vaatinutkaan kuin miljoona paperia, neljä
virasto käyntiä ja melkein kolme kuukautta. Kun seuraavan viikonlopun
lauantaina heräsin, maan peitti ensilumi. Kaupunki oli ihan sekaisin.
Belgian VR:llä on sellainen synttäritarjous, jolla on tarkoitus lähentää
flaamin- ja ranskankielisten asukkaiden välisiä suhteita. Viiden euron
lipulla pääsee flaamikieliseltä alueelta mihin vain ranskankieliselle
alueelle ja takaisin. Päädyin lopulta Liegeen (Luik), mutta en ihan
suorinta reittiä. Ajattelin, että se on sopivan lähellä, joten voin vain
käväistä siellä, mutta se ei ollutkaan niin helppoa. Ensiksi juna oli puoli
tuntia myöhässä lumisateen takia. Kun vihdoin olin junassa, aloin jossain
vaiheessa ihmettelemään kartasta, että tekeepäs tää juna hassun kierroksen
pohjoisen kautta. No syy selvisi pian. Juna oli jakaantunut jossain
vaiheessa kahteen eri paikkaan menevään osaan ja mä olin tietysti väärässä
päässä (kaikki kuulutukset yms. olivat tietenkin vain flaamiksi, jota en
ymmärrä vielä ihan täydellisesti). Päädyin sitten Hasseltiin. Seuraava juna
Liegeen lähti sopivasti puolen tunnin päästä, joten ehdin katsastaa sitten
senkin kaupungin pikaisesti. Tästä tuli parin tunnin ylimääräinen lenkki.
Oli muuten aika hauska kokemus, kun siirryttiin ranskakieliselle puolelle
Belgiaa. Kaikki muuttui jotenkin synkemmäksi. Sitä ennen kaikki tekstit
tuli junassa vain flaamiksi mutta rajan jälkeen ne tuli vain ranskaksi.
Kaupunki oli aika iso pettymys, jotenkin sellainen pelottavan synkkä. Kello
oli jo niin paljon, että varastin huoneen hotellista. Olin katsonut
etukäteen, et voisin käydä paikallisessa Heurekassa ja löysinkin sen
sattumalta kaupungin laidalta. Kaikki oli vain ranskaksi mutta pieni
kokemus eri tieteistä auttoi hieman ymmärtämään mistä oli kyse (ei aina).
Kävin samassa yhteydessä sellaisessa akvaariopaikassa mutta paras osa oli
yläkerran eläinmuseo, jossa oli mm. sinivalaan luuranko. Sunnuntaina löysin
superkorkeat portaat (Pispalakin olisi kateellinen) ja en tietenkään voinut
vastustaa kiusausta, joten taas kiivettiin. Kävin myös paikallisilla
markkinoilla ennen kotiinpaluuta. Tällä kertaa pääsin kotiin puolessa
tunnissa.

Sellaisia tarinoita tällä kertaa. Hauskaa Joulun odotusta kaikille!
T:Paula