Paulan päiväkirja osa 4 (aikaisemmat osat ovat tiedotearkistossa)

Seuraamme Paulan elämää Belgiassa.

Hei taas,

Töissä alkaa olla mukavasti puuhaa, joten tätä häiriköintiä on siis luvassa
yhä vain vähemmän. Näissä tarinoissa kaikki nimet on sitten kirjoitettu
sillain kuin mä ne lausun ja muistan, joten niissä voi olla pikku eroja
oikeisiin (esim. viime kirjeen Laura on ilmeisesti oikeasti Laure yms.).
Tässä tarinaa enemmän tai vähemmän kronologisesti.

Yliopiston lukukausi alkoi vihdoinkin maanantaina (26.9) ja sen huomasi
myös katukuvassa. Kaupunki on nyt ihan täynnä nuoria ja pyöriä.

Tiistaina menin seuratoverini Maxin kanssa Tervuudeniin (lähikylä, n. 20 km
päässä) katsomaan minkälaiset treenit siellä on. Ne olivat ihan mukavat
perustreenit: sekoitus randoria ja tekniikkaa.

Keskiviikkona 28.9 Mika tuli tänne kyläilemään. Kävimme vuokraamassa
Mikallekin pyörän (se on täällä must). Sitten menimme hakemaan MULLE
sporttikorttia ja yllätys yllätys saimme Mikalle myös kortin
opiskelijahintaan (25 euroa/vuosi). Tällä kortilla pääsee osallistumaan
yliopiston urheilutarjontaan (tanssia, judoa, yleisurheilua, kalastusta,
melontaa...yms.) ja käyttämään välineitä (kuulat, keihäät, pingismailat..
yms). Sitten yritimme löytää kaupan, josta saisi ostettua patjan. Sellaista
ei löytynyt ja patjan hankinta siirrettiin seuraavaan päivään ja lähdimme
treeneihin (national). Poljimme juna-asemalle hyvissä ajoin mutta
lipunmyynnissä oli kauheat jonot ja myöhästyimme ensimmäisestä junasta. Kun
vihdoin pääsimme Etterbeekkiin, oli vielä vähän vaikeuksia löytää
treenipaikka ja myöhästyimme treeneistä (rangaistus 50 punnerrusta).
Treenit olivat samanlaiset kuin aikaisemminkin (randoria). Paluu tapahtui
yleisillä taas eri reittiä (metrolla ja junalla) ja siellä pimeissä
metrotunneleissa olin tosi happy, kun Mika oli mukana. Kotiin pääsimme klo
23 aikaan, joten treeneissä käyntiin kului mukavat 6 tuntia.

Täällä on sellainen top sport school, jossa on joka aamu aamutreenit.
Koulun oppilaat käyvät treeneissä mutta myös maajoukkueen urheilijat
harjoittelevat siellä. Mika sopi Sleeksin (Koen Sleeckx, -73 kg) kanssa
kyydeistä ja on käynyt siellä aamuisin. Hän herää aamulla kuudelta, polkee
asemalle, matkustaa junalla Antwerpen-Berghemiin (n. 1 h) ja asemalta
Koenin kyydillä treeneihin. Treenit kestävät n. 3 tuntia (juoksua+judoa tai
punttia+judoa). Judo-osuudet ovat sellaista tekniikka/taktiikka asiaa ja
iltaisin porukka ottaa sitten randoria milloin missäkin. Treenien jälkeen
Mika polkee asemalta sairaalalle (toisella puolella Leuvenia) hakemaan
avaimen ja sitten illalla taas treeneihin. Ihan mukava päiväohjelma. 

Lauantaina 1.10 kävimme mun työkaverin järjestämällä kokousillallisella,
jossa syötiin pitkän kaavan mukaan (sellaiset 6 h) ja juteltiin.
Sunnuntaina sairaalassa oli avoimet ovet ja kävimme siellä. Kaikki
selostukset olivat flaamiksi, mutta oli ihan mukavaa nähdä sairaalan
muitakin osia.

Maanantaina 3.10 menimme ennen iltatreenejä käymään yliopiston
punttisalilla, koska täällä vapaiden painojen käyttöä varten tarvitsee
erillisen Power-kortin. Yleensä se vaati 5 käyntiä valvojan läsnäollessa
mutta me teimme siinä parisarjaa rinnallevetoa ja saimme kortit :).

Tiistaina menimme yliopiston voimistelukurssille. Se oli aika hauskaa. Mä
pääsin tekemään takaperin puolivoltteja ja Mika taiteili renkailla ja
nojapuilla.

Keskiviikkona 5.10 menimme taas yleisillä liiton (national) harjoituksiin.
Menimme sinne tällä kertaa bussilla ja mä toimin kartan lukijana. Kun
vihdoinkin löysin oikean tien kartalta, painoin paniikissa nappia ja jäimme
vähän liian aikaisin pois. Olimme kyllä oikealla tiellä mutta väärässä
päässä sitä ja jouduimme kävelemään n. 3-4 km. Onneksi olimme sen verran
ajoissa liikkeillä, että kerkesimme just treeneihin (juostiin puolet
matkasta).

Lauantaina 8.10 kävimme pelailemassa pöytätennistä yliopistolla.
Sunnuntaina 9.10 olimme koko päivän Mechelenin villieläinpuistossa. Nähtiin
leijonia, sarvikuonoja, simpansseja...yms. Oli kivaa.

Ensi sunnuntaina (16.10) on sitten seuraavat kisat Genkissä (IIK!).
Huomenna menen etukäteen tutustumaan kisapaikan ilmastoon, kun menen sinne
tekemään laadunvalvontamittauksia ;).

Terv. Paula