Paulan kuulumiset Belgiasta.

Seuran naisten ykköskilpailija Paula Pöyry Belgiassa. Seuraamme täällä hänen matkaansa. Kolmas osa ilmestynyt 26.9.

Hei kaikki Tikkurilan judokat!

Osa 1

Terveisiä täältä Belgiasta! Useimmat teistä varmasti tietävät, mitä mä
täällä teen, mutta niille, jotka eivät sitä tiedä, kerron tässä homman
lyhyesti. Juttu on siis niin, että lähdin tänne Belgian puoleksi vuodeksi
töihin Leuvenin katoliseen yliopistosairaalaan. Homma järjestyi STUKin
(säteilyturvakeskuksen, työpaikkani) kautta ja tarkoitus on tutustua täällä
paikallisen radiologisen osaston toimintaa ja erityisesti digitaaliseen
mammografiaan ja sen laadunvarmistukseen. Siinä ohessa on tarkoitus tehdä
tutkimusta simuloitujen mikrokalkkiutumien näkyvyydestä eri tyyppisillä
spektreilla ja detektoreilla.

Reissu alkoi aika huonosti. Tiistaina 30.8 matkalaukkua pakatessa meni TAAS
varvas sijoiltaan ja se hieman häiritsi reissun alkua. Ensimmäinen päivä
torstai 1.9 olikin tämän vuoksi melko tuskainen, koska se sisälsi paljon
kävelemistä lentokentällä, kämppää etsiessä, sairaalaan ja kämpän
lähialueeseen tutustuessa. Illalla halvin mahdollinen pakaste, joka
lähikaupasta löytyi (minestrone keitto) sai toimia kylmäpussina. Perjantai
aamuna oli tarkoitus aloittaa päivä perinteisesti myslillä maidon kanssa,
mutta ostamani "maito" olikin piimää :/. Sitten vielä koko jalka meni
jotenkin ihan kramppiin ilmeisesti väkisin kipeällä jalalla kävelemisestä
ja kävely oli tosi tuskaista. Olin vielä lähtenyt Suomesta ihan minimi
varusteilla, koska judogit (+ tuet yms.) veivät suurimman osan 20 kg
painorajasta, joka matkatavaroille on annettu, joten aika pian olisi
täytynyt päästä ostoksille. Onneksi varvas meni vihdoin paikalleen
lauantaina ja elämä oli taas ihanaa ja aurinko paistoi (Täällä on ollut
hellettä, yli 30°C). Ensimmäisien päivien energiat kuluivat siis lähinnä
tähän eloonjäämistaisteluun ;).

Tää mun kämppä sijaitsee vanhan pyhän Jacobin kirkon vieressä. Kämppä on
pieni mutta pippurinen. Eteisessä on keittiöseinusta ja siinä vieressä
pikku vessa ja suihku. Sitten on yksi tällainen huone, jossa on jääkaappi,
vaatekaappi, hyllykkö, pöytä, 2 puutuolia, 1 nojatuoli, tv-pöytä
telkkarilla (43 kanavaa!) ja tietenkin sänky. Lattialaattojen määrän ja
sivun pituuden avulla sain huoneen leveydeksi 3 m ja pituudeksi 4,2 m eli
noin 12,6 neliötä. Maisema ikkunasta on sisäpihalle päin ja näkymät ovat
ihan mukavat.

Maanantai 5.9 illalla pääsin vihdoin paikallisiin judoharjoituksiin.
Treeniaika oli klo 20-22 eli aika myöhään. Treeni paikalle on matkaa noin
2,5 km. Minulla ei ollut tässä vaiheessa vielä pyörää käytössä, joten menin
sinne kävellen (kiertoteitä matka n. 3 km). En tiedä voitteko kuvitella
tilannetta mut voin kertoa, että treeneihin meno oli aika jännää: mennä
yksin ventovieraalle salille, ei tiedä yhtään minkälaista porukkaa siellä
on, millaiset treenit on, miten ihmiset suhtautuu vierailijaan, saako juoda
yms. Sitten kun olen vihdoin tatamilla puku päällä (sininen) niin huomaan,
että kaikilla muilla on valkoinen puku. No kysyin sitten vetäjältä, onko
täällä sallittua pitää sinistä judogia ja se oli ok. Kilpailijoiden
treeneissä se on sallittua mutta vyökokeessa ja kataharjoituksissa pitää
olla valkoinen. Tämä kannattaa ottaa huomioon vieraalle salille ja eri
kulttuuriin mentäessä. Suosittelen ensimmäisellä kerralla valkoista pukua
ja sitten voi katsoa tilanteen mukaan onko sinisen puvun pitämien sopivaa.

Treenit olivat pienoinen pettymys. Porukkaa oli ihan mukavasti mutta skaala
oli hieman liian leveä. Judokoita löytyi junnusta pappaan ja valkoisesta
mustaan. Otin yhden mattorandorin sellaisen noin 80 vuotiaan papan kanssa.
Se väänsi oikein kunnolla ja oli tosi sitkeä. Hatun nosto hänelle! Mulle
sopivia pareja oli semmoinen kourallinen (eli noin 5, sormien mukaan) eli
ihan hyvät randorit sain. Treenit loppu kymmeneltä ja kotiin paluu kapeita
ja pimeitä kujia pitkin hieman hirvitti. Kun kerran olin ollut jo näin
rohkea, uskaltauduin kysymään vielä kyytiä ventovieraalta seuratoverilta ja
näin pääsin kyydillä kämpille.

Tiistaina 6.9 sain vuokrattua itselleni vihdoin pyörän (koko puoleksi
vuodeksi) ja tämä helpotti huomattavasti elämää. Seuraavissa treeneissä oli
jo hieman enemmän porukkaa joten paremmalta näyttää tämän judon suhteen.
Nämä paikallisen seuran (Judo centrum Leuven) aikuisten treenit ovat kolme
kertaa viikossa. Täällä on vielä lomakausi ja yliopistolla treenit (2
krt/vk) alkavat vasta lukukauden alussa lokakuussa samoin kuin alueen
treenit (1 krt/vk). Ainakin kuvien perusteella noissa yliopiston treeneissä
voisi löytyä monta hyvää paria, mutta suurimmat odotukseni kohdistuvat
noihin alueen treeneihin. Kirjoittelen niistä lisää sitten, kun tiedän
jotain.

Belgian judoliitto jakautuu kahteen flaamilaiseen ja ranskalaiseen osaan.
Flaamilaisen liiton harjoitukset järjestetään kerran viikossa Brysselissä.
Kyselin näistä harjoituksista mutta seuranharjoitusten vetäjä sanoi vain,
että sinne on vaikea mennä ilman autoa. Tein viikonloppuna pyörällä
seikkailumatkan Brysseliin (26 km) ja yritin etsiä tuota treenipaikkaa
mutta olisin ehdottomasti tarvinnut siihen paremman kartan (kuin
matkaoppaasta repäistyn). Ne, jotka tuntevat minut hyvin, tietävät, ettei
tämä ole suinkaan ensimmäinen seikkailuni pyörällä ulkomailla. Olen muun
muassa eksynyt pyörällä Puolassa : ). Luultavasti kyselen paikallisissa
harjoituksissa, jos joku on menossa sinne täältäpäin ja yritän liittyä
hänen seuraansa. Lisäksi pitää tutustua vielä tuohon liiton ranskalaiseen
osaan ja sen tarjontaan.

Kirjoittelen lisää kunhan saan lisää tietoa.

Paula

Osa 2

...Tarina Belgiasta jatkuu

Tämä viikko on ollut niin täynnä uusia judotapahtumia, ettei oikein mitään
muuta ihmeellistä ole ehtinyt tapahtua.

Alueen harjoitusten piti alkaa vasta yliopiston lukukauden alussa mutta
päätin varmuuden vuoksi kiertää maanantaina 12.9 yliopiston salin kautta
katsomassa onko näin. Hyvä että menin. Siellä oli treenit ja hyvät
olivatkin. Porukkaa oli paljon ja kaikki kilpailijoita. Harjoitusten
sisältö oli suunnilleen 20 min alkulämmittely ja sen jälkeen randoria ilman
taukoja (6*5min pystyä ja 6*5min mattoa). Porukka oli aika keskikokoista ja
sopivia randoripareja riitti joka randoriin.

Nyt minulle selkis vielä hieman paremmin tämä kuvio täällä. Eli nämä alueen
harjoitukset ovat Flaaminkielisten alueiden yhteiset harjoitukset ja
keskiviikon liiton treenit ovatkin koko Belgian (sekä ranskalaisten että
flaamilaisten) yhteiset harjoitukset. Kyselin alueen harjoituksissa näistä
liiton harjoituksista ja sainkin onneksi kyydin sinne seurakaveriltani
Maxilta.

Kesti hetken ennenkuin pääsimme Brysselin ruuhkasta ja löysimme
treenisalin. Liiton treenit olivat todella hyvät. Tatami oli huippu hyvä
joustotatami (yhtä hyvä kuin Ranskan Insepissä) mutta vähän pieni (1
ottelualue). Porukkaa oli paljon. Treenin sisältö oli suunnilleen
seuraavanlainen: lämmittely 15 min ja sitten randoria kahdessa ryhmässä
(naiset/miehet), 9*5min pysty ja 4*3min matto.

Torstaina menin taas kotisalin harjoituksiin mutta tällä kertaa ne veti
Reno, joka on myös kilpailija. Treenit olivat tosi hyvät. Randoripareja ei
näissä treeneissä ollut monta mutta se ei haitannut, koska harjoitus
sisälsi paljon kaikenlaisia harjoitteita ja kuntopiiri tyyppisiä juttuja.

Keskiviikkona oli ollut puhetta lauantaina olevista kilpailuista ja että
voisin osallistua niihin. Kun kysyin asiasta torstaina seuran sihteeriltä,
hän sanoi, että siinä on pieni ongelma. Minun pitää kuulema olla Flaamin
judoliiton jäsen, jotta voin osallistua kisoihin. Aikaisemmin oli ollut
puhetta, että voisin osallistua kisoihin, jos minulla vain on kilpailemisen
kattava vakuutus. No ajattelin sitten, että saan kuitenkin harjoiteltua
täällä puoli vuotta, joten maksan sen jäsenmaksun (33 euroa). No nyt mun
pitää vain odotella, että saan sellaisen lisenssikortin, joten nämä
ensimmäiset kisat jäävät ainakin väliin. Lauantaina kulutinkin koko
aamupäivän pesulassa koettaen arvailla laitteiden käyttötapaa
flaaminkielisistä ohjeista.

 Osa 3  "Ensimmäinen kilpailu"

Hei taas,

Heti aluksi lupaan, etten aio kirjoitella joka viikko koko puolen
vuoden ajan. Näin alussa tapahtuu vain kaikkein eniten, joten kyllä mä
tästä rauhoitun, kunhan arki alkaa.

Ma (19.9) "kotisali" treeneissä sain kuulla, että olen menossa sunnuntaina
kisoihin. Mun ei tarvitsekaan odotella Flaamin lisenssiä (, jonka
itseasiassa sain heti keskiviikkona), koska kilpailu on avoin kaikille.
Sain myös kuulla, että Leuvenin judoseuraa maksaa mun kilpailumaksut :).

Töissä on ollut mukavaa. Nyt teidän hieman paremmin mitä olen täällä
tekemässä. Aika menee nopeasti, kun on selkeitä hommia, joita voi tehdä.
Tiistaina tein pitkän päivän, kun oltiin sovittu Hilden (mun täkäläisen
pomon) kanssa, että luetaan iltapäivällä cdmammo-kuvia ja tehdään
mittauksia (Laitteet ovat päivisin potilaskäytössä, joten pidemmät
mittaussessiot pitää tehdä muuna aikana). Hän sanoi päivällä jotain, että
tehdään se ja se niin ja niin, koska hän haluaa lähteä kotiin ennen puolta
yötä. Naureskelin mielessäni ja ajattelin, ettei hän ole tosissaan, mutta
hän oli. Aloitin päivän siinä puoli yhdeksän aikaan ja olin kotona 23:40.
Homma oli kuitenkin mukavaa ja opin paljon, joten se oli hauskaa.

Perjantai illalla tein taas seikkailumatkan. Tällä kertaa määränpäänä
Duffel. Laura Aerts valmistautui viikon päästä oleviin nuorten EM-kisoihin
ja hänen valmentajansa pyysi, jos voisin sparrailla Lauraa. Seikkailu alkoi
Leuvenin asemalta, jossa minun piti löytää raide 5 ja kaikissa kylteissä
luki vain 5 b (onneksi ei sentään tarvinnut etsiä raidetta 5 ¾). No melko
nopeasti minulle selvisi, että raide 5 oli vain jaettu kahteen osaan a ja b
(junia voi lähteä samaan aikaan kahteen suutaan).

Duffelissa menimme ensin pikkusalille, jossa seuran "huiput" harjoittelevat
tunnin ennen varsinaisia treenejä tiiviillä porukalla (mm. mahalleen
tulemista, lyhyitä otetaisteluita (10 sek), matsin aloittamista oudoissa
tilanteissa, heittoja). Sitten mentiin toiselle salille. Siellä oli paljon
porukkaa. Harjoituksissa tehtiin kuntopiirityyppisiä anaerobisiä
harjoitteita: vatsoja, punnerruksia, "tandokurentsoa", spurtteja yms. (muut
2 kierrosta, Laura 4 kierrosta), vähän randoria väliin, tekniikkaa ja taas
randoria, tekniikkaa ja loppuun punnerruksia ja vatsoja paljon (1,5 h).
Treenin jälkeen Laura teki vielä neljännen kierroksensa kuntopiiriä, jossa
avustin häntä.

Treenien jälkeen minulle kerrottiin, että heillä ei valitettavasti ole
suihkuja käytössä, joten ei auttanut muuta kuin vaihtaa litimärkä judogi
puhtaisiin vaatteisiin ja lähteä matkaan hikisenä (ajattelin, että pelotan
ehkä hajullani mahdolliset möröt ympäriltäni). Sain kyydin asemalle, josta
junani piti lähteä klo 22:14. Klo oli 22, joten lueskelin siinä aikani
kuluksi aikatauluja ja meinasi iskeä pikku paniikki, kun ei sieltä
lähtenytkään sellaista junaa. No onneksi huomasin suht. pian, että olin
lukenut la-su-pyhä aikataulua ja odottamani juna tuli sittenkin ja pääsin
kotiin turvallisesti.

Sunnuntaina 25.9 oli sitten vihdoinkin ne ensimmäiset kisat. Kisan nimi oli
29e open damenstornooi van de fruitstreek ja ne järjestettiin St.
Truidenissa. Sain sinne kyydin seuratoveriltani Ricolta, joka tuli sinne
koutsaamaan mua (hyvä palvelu :)). Kisoissa junnut ottelivat aamulla ja
meille senioreille ohjelma alkoi vasta päivällä. Punnitus oli klo 12 ja
kisat alkoivat klo 13:15. Kisoissa oli aika vähän porukkaa. Mun sarjassa
oli kuusi ottelijaa. Ensimmäisessä matsissa Evens Gertyä (Lummen) vastaan
tein heti alussa ihan ok Tomoe-Nagen, josta hän kuitenkin pääsi mahalleen
ja lähdin yrittämään lukkoa. No sitten tuomari huutaa ippon ja ihmetteli,
että enhän mä vielä saanut edes kättä suoraksi. No tuomari antoikin ipponin
kaverille siitä mun Tomari yrityksestä. No tuomari taisi olla hieman
väsynyt (tuominnut koko aamun junnuja). Olisin ymmärtänyt, jos
vastustajalla olisi esim. ollut jalasta kiinni tai jotain mutta ei hänellä
ei ollut mitään tekemistä mun selälleen menon kanssa. No sellaista sattuu.
Mun "koutsi" taisi olla enemmän tohkeissaa kuin minä. Eipä näillä kisoilla
ole mitään merkitystä mutta olisi nyt ollut kiva edes matsata hieman
pidempään hänen kanssaan. Harmittavasti täällä ole tuplapoolisysteemiä vaan
meillä oli ranskalainen, joten pääsin suoraan pronssimatsiin. Siellä
vastaan tuli Mossong Lynn (selässä luki LUX, joten hän on ilmeisesti
Luxenburgista). Heitin rajatilanteessa lonkalla wasarin, pidin häntä hetken
huonossa sidonnassa ja sitten sain pyyhkäisystä wasarin. Tuloksena pronssi
JEE ja omenia ;)! No toivotaan, että seuraavissa kisoissa pääsen ottelemaan
hieman enemmän.

Että sellaista tällä kertaa,
Paula