Seitsemännen kerran peräkkäin Tikkurilassa.

Judon Finnish Open 2007 lauantairaportti

Oli lauantai ja kello 9. Kävelin parkkipaikalta Tikkurilan urheilutalolle. Päästyäni portaikkoon bussi pysähtyi eteeni. Bussista astui ulos Esa ja Timppa, jotka saattoivat kilpailijoita Hotelli Vantaasta kisapaikalle. Osa kilpailijoista oli jo ehtinyt aloittaa päivän ottelut alkusarjojen käynnistyttyä. Paikalla oli myös jonkin verran katsojia.

Lippuluukku, fanituotteiden myyjät ja lukuisat toimitsijat olivat omilla paikoillaan. Kaikki näytti valmiilta, kuten kuusi kertaa aikaisemmin. Tämä oli siis seitsemäs kerta peräkkäin, kun Tikkurilan Judokat järjesti vuoden suurimman judoshown. Otteluiden vilistessä kolmella tatamilla katsomo alkoi täyttyä innokkaista judonystävistä. Tuttuja kasvoja ja nimiä parveili salin täydeltä. Korpiolat, Kallama, Metsola, Hyvärinen, Raekorpi, Fagerlund ym. Kaikilla yhteinen intohimo: JUDO. Kisakatsomo oli mainio paikka nähdä huippujudoa, mutta myös sosiaalinen kohtauspaikka vaihtaa tuttujen kanssa kuulumiset. Monet näkevät toisensa kerran vuodessa juuri täällä.

Katselin ympärilleni runsaslukuista yleisöä. Kävin jututtamassa nuorisoa. Nuorisojoukko näytti kovin tutulta ja syykin selvisi. He olivat Myllymäen ja Metsoloiden jälkipolvea kotoisin Kangasalalta ja Lempäälästä. Elina ja Sanni Metsola sekä Venla, Peetu ja Heta Myllymäki. Kaikki olivat jonkin verran harrastaneet judoa ja väittivät käyneensä vuodesta 2001 alkaen näissä kisoissa. Osa on aloittanut kisaturisminsa vaipoissa. Joskus on kuulemma päästy vanhempien mukana aina Hollantiin asti. Judoura ei sinänsä näitä nuoria tuntunut suuremmin kiinnostavan, vaan lentopallo ym. lajit ehkä enemmän. Isänpäivän kunniaksi lapset sanoivat, että heidän isät ovat parempia judossa kuin äidit. Mene ja tiedä sitten.

Tapasin katsomossa myös myyrmäkeläisen Paulan, joka jännitti poikansa Aki Jalosen edesottamuksia tatamilla alle 73 kg sarjassa. Akilla on tuore Suomen mestaruus nuorissa. Äiti ei kuulemma harrasta Judoa, mutta Akin isä harrastaa. Paulalle kisakokemus oli ensimmäinen ja kun poika ei ollut matolla, niin jännitys vaihtui joustavasti kutimiin.

Tapasin vielä Niina Nikulaisen Kirkkonummelta. Hän oli videokameransa kanssa ottamassa otteluista esimerkkitapauksia nauhalle. Näitä nauhoja on sitten tarkoitus kierrättää seuran sisällä. Niinalle JFO oli viides ja hän ohjaa lapsia ja nuoria Kirkkonummen judoseurassa. Niinalla oli selkeät tavoitteet ohjaamisen suhteen ja Kirkkonummella hänet saattoi bongata viikko sitten Junnucup-4 toimitsijana.

Paula Toroi hoiteli VIP-tiloja eikä enää osallistunut ottelemiseen. Hänen miehensä Mika kävi haistelemassa kisatunnelmia ja hoiteli siinä sivussa esikoistaan Leoa, jolle kisakatsomo tuli tutuksi ensimmäistä kertaa. Mika hoitelee kisaurakkaansa sunnuntaina.

Morjestelin tutut kaverukset Ilkan ja Tomin, jotka olivat varustautuneet videolaitteiston kera. Pojilla taisi olla pikkujoulut mielessä ja etenkin aina hauska pikkujouluvideospektaakkeli, joka ilmeisimmin nähdään tulevissa juhlissa.

Kilpapäivä sinänsä ei tällä kertaa antanut suomalaisille suuria ilonaiheita. Kaksi hopeaa kuitenkin Elina Paulmanille ja Jerry Lammasniemelle. Kohokohtia olivat myös Jukka ”Riisi” Laitisen 49 vee, voitto algerialaisesta kahdella wazarilla. Saman sarjan nuori suomalainen Ahmed M’Sakhnin 2k, pirteät otteet alkuotteluissa (Heikki Arpiainen valmensi) sekä Elina Paulmanin alkusarjan peräkkäiset ippon-voitot.

Jari Nurmi